tiistai 19. elokuuta 2008
sunnuntai 10. elokuuta 2008
I Always End up Doing the Same Thing
What is it about autumn that is so calming?
Anyway, the title has to do with the game. I'm referring to it as "the game" in a lack of a better word. This summer has thaught me so much, about me and living and growing up. I've started to see things in a different way (I'm referring to relationship stuff). This sounds propably a bit scattered, so I try to pull it all together:
I wanna be able to stand on my own, knowing my own value and not reflecting it from other people or their reactions. I don't mean to sound arrogant or self-centered, but valuing oneself is the only way to respect other people. Too many times I've seen and heard people (including myself) talking to and treating other people only one thing in mind: to gain a compliment or something else just to make oneself feel better. Totally selfish. And not something that is long-living. This is where a lot of relationships fall apart. When it starts to be a bit too heavy to carry the other person, confirming him/her that she or he really is valuable. That's something that should be inborn! I mean, in the beginning it doesn't feel heavy because affection makes everything light. But then, when the relationship matures, it is extremely important that both stand on their own, and that way can just purely love the other person. Love because he is so great, not because he makes you feel good about yourself. That might be the way to find joy.
Whoa. I actually managed to get this written. Have a good one.
Laurenzia.
Anyway, the title has to do with the game. I'm referring to it as "the game" in a lack of a better word. This summer has thaught me so much, about me and living and growing up. I've started to see things in a different way (I'm referring to relationship stuff). This sounds propably a bit scattered, so I try to pull it all together:
I wanna be able to stand on my own, knowing my own value and not reflecting it from other people or their reactions. I don't mean to sound arrogant or self-centered, but valuing oneself is the only way to respect other people. Too many times I've seen and heard people (including myself) talking to and treating other people only one thing in mind: to gain a compliment or something else just to make oneself feel better. Totally selfish. And not something that is long-living. This is where a lot of relationships fall apart. When it starts to be a bit too heavy to carry the other person, confirming him/her that she or he really is valuable. That's something that should be inborn! I mean, in the beginning it doesn't feel heavy because affection makes everything light. But then, when the relationship matures, it is extremely important that both stand on their own, and that way can just purely love the other person. Love because he is so great, not because he makes you feel good about yourself. That might be the way to find joy.
Whoa. I actually managed to get this written. Have a good one.
Laurenzia.
torstai 7. elokuuta 2008
Weekend Fever
It's thursday, which ofcourse means that friday's just around the corner. It is inevitable to notice this, as my spirit is starting to rise already. I have butterflies in my stomach and I'm getting more and more excited. This is rather interesting, because I haven't planned anything very special. Saturdaynight I'm going out with my friend Tanyah, which is always great and fun, and friday I'm supposed to do something with another friend, T. But what's the big fuzz??
Weekend fever. It is the possibility that something might happen, and I could reeally feel alive. The feeling is like no other, it has all to do with getting ready for the night, having fun with friends and doing maybe somewhat silly things sometimes. The best part of the evening is propably the moment when you are just about to start getting ready. That's the moment when everything is possible...
There's nothing wrong with that, the fact is that I'm living for weekends. But there's a dark side, as always. Mondays. God I hate mondays. It's been like that all summer, propably since april. After a hard weekend, not sleeping well or enough, monday thru wednesday is just pain and tiredness... is it worth it? Yes. After all, tomorrow's friday. But I hope it won't be like that forever. I just don't want it to end just yet.
Weekend fever. It is the possibility that something might happen, and I could reeally feel alive. The feeling is like no other, it has all to do with getting ready for the night, having fun with friends and doing maybe somewhat silly things sometimes. The best part of the evening is propably the moment when you are just about to start getting ready. That's the moment when everything is possible...
There's nothing wrong with that, the fact is that I'm living for weekends. But there's a dark side, as always. Mondays. God I hate mondays. It's been like that all summer, propably since april. After a hard weekend, not sleeping well or enough, monday thru wednesday is just pain and tiredness... is it worth it? Yes. After all, tomorrow's friday. But I hope it won't be like that forever. I just don't want it to end just yet.
maanantai 4. elokuuta 2008
Kuumaa niin kuumaa...
Oli pakko heittää englanti romukoppaan koska aivot tuottaa tällä hetkellä niin maanisella tavalla tekstiä että ei millään ehdi kääntämään... tuosta tulikin mieleeni että kyllä se vähän riepoo kuinka nopeesti se fluent spoken english katoaa... tosin se tulee kyllä takaisin noin yhden oluen jälkeen. Huomaatteko mitä tarkoitan? Ei pysy ajatukset ollenkaan perässä ja vaihdan puheenaihetta noin joka kolmas sekunnin sadasosa. Tähän on syynä tällä kertaa se, että luin T:n reissublogia ja iski taas vaihteeksi niin hirveä matkakuume että sihisen tässä kuin saunan lauteilla. Sitten onneksi muistin että minähän olen Sipulin kanssa lähdössä kahdenkymmenenviiden päivän päästä matkaan! Ja siitä sitten lähtikin se idea, että pistän hieman taustatietoa tänne.
Me lähdetään siis elokuun viimenen päivä, se on sunnuntai. Lento lähtee 6:55 Helsinki-Vantaalta, suuntana on Frankfurt. Aikasin on siis lähdettävä kotoa, yöllä kolmen jälkeen. Meillä taisi olla tarkoituksena Sipulin kanssa valvoa se koko yö, siinähän ehtii vaikka baariin. Melkoinen kuningasidea, luulisin. Toisaalta, mitä järkeä on mennä nukkumaankaan, jos joutuisi kuitenkin heräämään yhdeltä? Pidetäänkö läksiäiset?
Frankfurtissa meillä on huikeat neljä tuntia aikaa eksyä, vaihtaa terminaalia, eksyä, palata alkuperäiseen ja tylsistyä. Tai nyt kun tarkistin niin virallisen aikataulun mukaan se on itseassa 4h 45min. Nykissä ollaan neljältä kyseisenä iltana paikallista aikaa, ja siinä sitten pitäisi selvitä maahantulomuodollisuuksista ja metrolla JFK:lta Manhattanille. Sinä iltana on muuten Labor Dayn aatto, joten tavallaan olis toivottavaa että ei kaaduttais kuolleina punkkaan heti kun saavutaan hostellille.
Labor Dayhän on siellä ihan pyhäpäivä, mut jotenkin mulla on sellanen tunne että ei nyki ehkä kuitenkaan ihan täysin hiljene. Saa nähdä ehdinkö mä sieltä sitten blogittaa, mut varmaan voisin antaa Sipulillekin käyttöoikeuden niin katsotaan saadaanko me tällä saralla mitään aikaiseksi.
Kuumottaa,
Laurenzia
Me lähdetään siis elokuun viimenen päivä, se on sunnuntai. Lento lähtee 6:55 Helsinki-Vantaalta, suuntana on Frankfurt. Aikasin on siis lähdettävä kotoa, yöllä kolmen jälkeen. Meillä taisi olla tarkoituksena Sipulin kanssa valvoa se koko yö, siinähän ehtii vaikka baariin. Melkoinen kuningasidea, luulisin. Toisaalta, mitä järkeä on mennä nukkumaankaan, jos joutuisi kuitenkin heräämään yhdeltä? Pidetäänkö läksiäiset?
Frankfurtissa meillä on huikeat neljä tuntia aikaa eksyä, vaihtaa terminaalia, eksyä, palata alkuperäiseen ja tylsistyä. Tai nyt kun tarkistin niin virallisen aikataulun mukaan se on itseassa 4h 45min. Nykissä ollaan neljältä kyseisenä iltana paikallista aikaa, ja siinä sitten pitäisi selvitä maahantulomuodollisuuksista ja metrolla JFK:lta Manhattanille. Sinä iltana on muuten Labor Dayn aatto, joten tavallaan olis toivottavaa että ei kaaduttais kuolleina punkkaan heti kun saavutaan hostellille.
Labor Dayhän on siellä ihan pyhäpäivä, mut jotenkin mulla on sellanen tunne että ei nyki ehkä kuitenkaan ihan täysin hiljene. Saa nähdä ehdinkö mä sieltä sitten blogittaa, mut varmaan voisin antaa Sipulillekin käyttöoikeuden niin katsotaan saadaanko me tällä saralla mitään aikaiseksi.
Kuumottaa,
Laurenzia
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)