Aulanko, I'm in Love

This is orgastic. I had the best sunday. I'm in love with this fall, it's been so beautiful and sunny and coulours are outrageous. Aulanko is a park in Hämeenlinna, forrest full of oaks, maples, elms, horse-chestnuts and small leaved limes. It is a somewhat different scene from the usual finnish forrests. My horse is at a stable right next to Aulanko-park, so I get a unique (at least to me) chance to wander in the park on the horse-back. So that's the backround.

Yesterday it was one of those perfect autumn days, when the weather is clear and sunny and cool. When i entered the forrest, it just took my breath away. Maples were golden, and the sunshine was scattered, reaching the ground where ever it could thru the leaves.

It was one of those moments, when you realise that nothing in the world is better than being alive. I'm so happy that we moved to the riding club there.

Autumns are also time for the harvested fields. One of my favourite things is to go to a field to ride. Cantering on a field is enjoyable for the horse and the rider. And so we did, perfect end for a perfect ride.

Travelbug

I've been thinking about tarveling. I'm home now, from my oh-so-wonderful trip to NYC with Sipuli. Always, when I'm back from a trip, I'm exhausted and just happy that I'm home, thinking that I'll go nowhere for a while. Well, guess what. It took whole 3 days to get that certain anxiety, that only can be described as "kaukokaipuu", back. (Marynell, how do you translate it??) Grave to be on the road is propably something close enough.

What is it? I mean, obviously there is a place for most of people, that they call and feel home. That is the place, where one usually fits in to the puzzle, or even better, is an important part of the puzzle. It is safe and comfortable and that's where people usually feel valued. On the other hand, when on the road, there's no safetynet, and you just have to make your own place in a new continuously changing environment. But is that actually the charm of traveling? Challenging oneself? When put this way, the answer is obvious, of course that is exactly the charm of travel. Well, atleast to me. Meeting new people and seeing the world (that are also important) aside, I think travel is about pushing myself a little further, in an environment that I'm not familiar with. I think there's no sweeter victory than victory over oneself. And that's where the anxioty comes from.



(To all those that are forced to stay home for now, go to www.travelblog.com. I find it fascinating to read about those who are backpackers at the moment, escspecially in places where I've been or wanna go.)

(Will-i-am if you read this, get back to me I wanna go to Milan!!)

(I started studying spanish yesterday, so here we come South America!)

Ground Zero

Tanaan on taas ollut erittain aktiivinen paiva, kun hypattiin Sipulin kanssa ylos seiskan aikaan ja ysilta oltiin hyvinkin pitkalti tien paalla. Mentiin tekemaan pakollinen sightseeing, eli Statue of Liberty. Budjettireissaajia kun ollaan, niin tietenkin tehtiin reissu Staten Island Ferrylla joka on siis ilmainen. Se oli hyva valinta, tunti yhteensa meni reissaamiseen (staten islandille ja takaisin) ja nahtiin ranskalainen tati ihan sopivan lahelta. Enempaa ei mun mielesta kyseisen saitin tarkasteluun kannata uhrata. Jos haluaa paasta ihan siihen patsaan juurelle, taytyy kuulemma varata kokonainen paiva siihen. Ei kiitos paljon nappaa jonottaa kokonaista nykin paivaa muiden turistien seassa. Mutta oli kylla melkoisen epatodellinen fiilis, kun se vapaudenpatsas tosiaan siina seisoi, ihan oikeasti eika jostain telkasta katsottuna ja amerikkalaisittain coolitettuna. Rupesin pikkuhiljaa tuntumaan, etta me ihan oikeasti ollaan taalla.

Kun tuosta saitista selvittiin, syoksyttiin Sipulin kanssa shoppaamaan. Ristiriitaisia tunteita herattavaan Century 21-halpalaan. Ja huh, me tykattiin. Tuli vingutettua kylla oikein huolella, mutta olen myos erittain tyytyvainen kaikkeen mita loysin. Mulla on lopulta nyt myos pikkumusta. (Ja T:lle tiedoksi etta tarkoitan nyt siis ihan sellaista hametta, en halua tietaa mita T mahtoi ajatella). Kyseinen shoppailukeskus sijaitsee ihan Ground Zeron vieressa, joka oli mulle tan paivan osalta kuitenkin se kaikista eniten hiljaiseksi vetanyt tapaus/paikka. Oli tosi outoa seista siina kadunkulmassa ja tajuta etta siina on tosiaan joskus seissyt kaksi isoa tornia. Pystyi myos helposti tunnistamaan paikkoja, josta ihmiset oli kyseista tapahtumaa 2001 kuvannut. Huhhuh. Hullu maailma. En yhtaan tieda mita tapahtuu, eilen olin aussivahvistuksen kanssa jo valloittamassa tuota yota. Oli hauskaa!

Fiiliksia Nykista

Ma puhun nyt taas suomea kun taalla vaan hopotan lontoota. Kuten huomaatte niin skandit puuttuvat jenkkilan tyyliin tasta keyboardista, koittakaa kestaa :)

Eilen Sipulin kanssa saavuttiin rankan matkustusrupeaman paatteeksi lopultakin tanne maaranpaahan ja voin kertoa etta vasytti! Mehan lahettiin matkaan lauantai-iltana ysin aikaan, kaytiin syomassa Coyotessa ja sit hengattiin Voudissa ja Bankissa kolmeen asti, jolloin meidan bussi lahti. Sitten helsinki-vantaalle ja siita FRankfurtiin, jossa oltiin suomen aikaa kymmenelta. Sipuli normaaliin tapaansa bongasi julkkiksia, talla kertaa eteen tupsahti suomalainen stanley cup-voittaja. ei pyydetty nimmaria. Siihen mennessa oltiin sitten oltu reissun paalla jo 12 h,ja se tosiaan oli vasta alkua. Frankfurtin lentokentalla on muuten tosi hyva nukkua! Oli pakko vetaa torkut, ja ma olisinkin nukkunut vaikka kuinka monta tuntia, mut Sipuli sai mut ylos jo yhden tunnin jalkeen. LEnto nykia kohti lahti yhdelta. me oltais haluttu jaada lentokoneen first classiin mut ei me saatu. outoa!

saavuttiin nykiin sitten neljalta iltapaivalla, eli suomen aikaa yhdeltatoista illalla. maahantulomuodollisuudet oli tosi yksinkertaiset ja nopeat. ei ongelmia, mita vahan odotettiin.
sitten vaan metrolla manhattanille (meni melkein tunti) ja sitten hostellille. hienosti loydettiin, taalla on niin yksinkertaista suunnistaa. syomaan ja sit me kaaduttiin kuolleena sankyyn... ei ollu meista 30h valvomisen jaljilta yhtaan mihinkaan, mutta tasta se lahtee :)

jatketaan tasta :)